sunnuntai 18. toukokuuta 2014

Eka uimareissu!

Oon käyny eilen uimassa! Kastelin mm. varpaat ja sitte löysin paljon aarteita. Aarteita oli niin paljo etten oikestaan ehtiny mennä kokonaan veteen ja sitä paitsi siellä oli epämukava pohjaki. Mut pääasia et varpaat kastu ni talviturkki on nyt sit heitetty!

Olin mun siskon, Lunan kaa uimassa. Se juoksi hulluna veteen ja sukelteliki. Se etti kiviä pohjasta ja toi niitä tyypeille. Se oli hienon näköstä hommaa. Mäki vähä etin kiviä, toki kuivalta maalta.

Ainiin, oon muuten löytäny mestan, mihin äiti kippaa pupunpapanat. Yritän aika usein käydä nauttimassa niitä. Luna näytti mulle sen mestan, tosi hyvä paikka kyllä.


Nyt kastuu varpaat apua apua apua apua!!


Iso maailma, pieni pentu.


Meitsihän näyttää ihan noutajalta eli valmiilta paketilta tässä!

 Yks mun aarteista.

 Täs Luna huusi että "tuu jo veteen!"




Tuitui oon tosi söpö.

perjantai 16. toukokuuta 2014

Oon oppinu istumaan käskystä! Emmä kauaa siinä malta olla, mut oon tajunnu jujun et mitä pitää tehä. Sit meil on namipussi eteisessä, ja mun pitäs kuulemma malttaa oottaa oven eessä ennenku pääsen pihalle ku sanotaan että "odota". Oon vähä kattonu Lunalta mallii et periaattees hanskaan sen mut ku ei malta!
Syömistilanteet on vähän härdelliä, niis en malta pahemmin ootella.

Oon ylpee ku oon köntsänny vaan kerran sisälle viikon aikana! Pissoja tulee vähä sinne ja tänne jos äiskäei nää mun pyöriskelyä.

Eilen oltiin pitkällä autoreissulla. Olin ekaa kertaa yksin jossain takaluukussa, sielä haisi kovasti Luna joten oletin et se on ihan turvallinen mesta. Ekaks vähä itketti ku luulin et oon yksin siel. Sit noi jutteli mulle ja tais mennä pari minsaa ni nukahin. Nukuin siellä autossa NELJÄ tuntii! Kuulemma nuo yhet oli käyny kaupoissaki ja kaikkee. Mä vaan nukuin. Autos tulee kyl parhaimmat unet.

Mä oon jo kaveri sen Onni-kissan kaa. Oltiin aamulla vahingossa pyllyt vastakkainki. Meillä oli sellanen The hetki. Mut sit Onni lähti.
Miisa hengaa enemmän mun kaa. Välillä hoksaan et se seuraa mua joka paikkaan, ja salaa vakoilee. Välillä meki haistellaan.

Luna on mun idoli. Katon ihailevasti kaikkee mitä se tekee. Oon vähä kattellu sillä silmällä sitä sen touhuu, ku se tykkää ite heitellä itelleen kiviä ja juosta niiden perään. Eilen mäki hain yhen pikkukiven. En viel tarkalleen tiedä et mitä se tekee niille kiville mut yritän tehä tutkimusta.
 Sit me eilen Kongailtiin yhessä. En jaksa kauheen kauaa omalla Kongilla tuusailla, mut Luna tyhjentää munki Kongin sitte. Kattelin eilen vierestä niitä sen hommia ja hyvin meni. 


keskiviikko 14. toukokuuta 2014

Hähää oon niiiin kotiutunu! Johdot, viherkasvit ja tyyppien housunlahkeet on löytyny! Oon saaanu myös lempinimen Samppa ja Riiviö.

Eilen käytiin autotreeneissä, jossain isossa auton hajusessa hallissa ja ehkä multa- tai kanankakkakaupassa. Sain hävyttömän paljo rapsutuksia! Se oliki hyvä koska se penteleen panta kutittaa. Jos multa kysytään niin en tarttis sitä.

Oon oppinu mun nimen! Ja sit ku huutaa TÄNNE, nii juoksen vimmatusti kohti. Jotain muitaki juttuja on harjoteltu mut en just nyt jaksa muistaa.

Tänään olin ekan kerran yksin kotona mutta huomasin vasta jälkeenpäin ku nukuin. Noi oli viritelly kameran ja vaklannu sillä aikaa!

No sit viel tästä mun siskosta Lunasta. Tullaan toimeen hyvin. Välillä se räyhää mulle ja alan armottomasti itkeen. Mut sit se tulee hetken päästä nuuhkasee ja kai pyytään anteeks.Se antaa mun syyä sen ruokaa, jättää mulle aina jämät. Mut sit äiti nostaa sen kipon pois! Välillä vaihdellaan myös ruokakippoja.

Täs pari piccii meitsistä!

Ps. Onni on hyväksyny mut messiin. Ei oo antanu ny turpaan sitte ekan päivän.


Nukun täs terdellä mun vauvakopas. Tuitui.


Täs autan ompeleen verhoja.


Autoreissu.  Alko väsyttää. 
Ärsyttävä ÄRSYTTÄVÄ panta!

sunnuntai 11. toukokuuta 2014

Kyllä on ollut jännää voi on ollut jännää!!



Ekana iltana sain vähän körmyytystä mun velipuolelta, joka on ilmeisesti kissa. Yritin vaan leikkii sen kanssa, mutta se sitten läimäs mua tassulla naamaan. Ja toisenki kerran. Onneks mut haettiin äkkiä syliin turvaan, pidin sellasta valtavaa huutoa ja ulinaa niin äippä tuli sitte hätiin. Sit mulla on toinenki tollanen kissapuoli, Miisa. Se ei oo läiminy mua,  mut se välillä tulee ite haisteleen mua. Sit meil on siinä sellanen The Hetki, et me haistellaan toisiamme silmät pyöreinä. Ja yleensä sit Miisa lähtee pois ja mä jään huuli pyöreenä siihen.

Sit on toi Luna, se on kans koira niinku mä. Mä luulen et se esittää vaikeesti tavoteltavaa, sillä se on aika paljo sillee et se ei muka ees näkis tai huomais. Mut sit äiskä on sanonu et se salaa haistelee kyl mua. Ja mä haistelen sitä salaa. Pari kertaa se on huutanu mulle ja oon alkanu heti ihan tosi isosti itkeen. Sit äiskä on tullu hätiin. Se on vaan tosi vaikeeta jos mulla on vauhti päällä, ni ku haastan kaikkia leikkiin ja Lunaaki, en mä voi muistaa et sillä on toi teeskentelyvaihe päällä! Mut, eilen se oli kuulemma käyny tarkistaa vähä väliä terassilla mua mun kopassa että nukunko mä vielä. Ja istunu kopan vieressä vahtimassa! Ja tänä aamuna nukahin ekaa kertaa keskelle keittiön lattiaa ja arvakkaa mitä! Me nukuttiin Lunan kaa vierekkäin. Siis se oli niiku vissiin tullu mun viereen nukkuu sen jälkee ku olin nukahtanu. Sen täytyy ainaski vähä tykätä musta. Nii ja viime yönä se oli vissiin nukkunu mun nukkumakopan vieressä makkarissa.





Mä oon ollu tosi sisäsiisti myöski. Tulin perjantaina, tänään on maanantai ja oon tehny ainoastaan kahet pissat ja yhet kakkelit sisälle. Kaikki muut oon tehny pihalle ja se on vissiin hyvä juttu ku mua kehutaan ihan hulluna ku pissaan pihalle. Ja sitäpaitsi, noi yhetki kakkelit mikkä jouduin tekee sisään, ni johtu siitä ku mun iskä ei tajunnu et ku haukahdin et tarttee päästä pihalle! Ehän mä ny tuntitolkulla voi ootella.

Oon kuulemma tosi rohkee, tai sillee et uskallan pihalla yksinki lähtee vaan hommailee. Tai periaattees uskallan, mulla on toi yks reitti mitä pitkin tiiän et pääsen etupihalle ja uskon et etupihalla on hippasen turvallisempaa ni lähen välillä tuhatta ja sataa juokseen sinne.  Me ollaan oltu tosi paljo pihalla, sielä on kyl hävyttömän jännää. En tajuu miten voi koko ajan tulla kaikkee uutta! Eilen löysin kanankakkaa, se on tosi hyvää. Lunaki söi sitä mun kaa. Kunnes se vietiin meiltä pois.





Mulla on terassilla oma nukkumakoppa. Ne teki mulle sellasen sen takia, ku väsähdän kuulemma niin nopeesti eikä mua viitti jättää vielä yksin sisälle ku ne on ite pihalla. Tulee muuten hyvät unet ku nukkuu pihalla! Ja muutenki oon tosi hyvä nukkuun. Oon nukkunu mun uudes kodis ny kolme yötä, ja oon joka yö nukkunu kymmenestä vähintään viiteen. Viime yönä nukuin kymmenestä kuuteen, sit heräsin, menin ULOS pissalle ja roikuin isin lahkeessa hetken aikaa.






Ainii ja oltii me eilen autollaki. Oltii jollain aika huonolla autolla, sellasella korkeella. Näky liikaa pihalle ja se oli ällöttävää. Työnsin pään äitin takin sisälle ja se oli sit ihan ok loppumatka mut emmä jaksa uusiks sinne lähtee. Takas tultiin sit toisella autolla, what?! Se oli parempi, nukuin koko matkan takapenkillä. Sit ku mä heräsin, ni olin yhtäkkii kotona. Hetken remusin ja taas nukuin. Onkohan kaikki pikkupennut yhtä hyvii nukkuun...


perjantai 9. toukokuuta 2014

Tänään on ollut tosi jännä päivä. Kahdeltatoista tuli joku hakemaan mua, kuulemma mun uus äiti! Otin vimpat hatsit mun karvaselta mutsilta ja sit lähettiin. Mut nostettiin johki tuolille joka LIIKKUI! Siitä tuli vähä huono oloki, mut sit ku sain olla sylissä nii helpotti. Kävin jossain ihme paikassa ennenku lähettiin mun uuteen kotiin. Siellä oudossa paikassa mun kaa leikittiin ja otettiin kuvii. Sit lähettiin taas liikkuvaan tuoliin. En muista matkasta paljoo ku nukuin melki koko matkan.



torstai 1. toukokuuta 2014

Ennenkuin minusta tuli ajatus...





 Vuonna 1998 minun äitini oli vasta 11-vuotias, mutta hyvin itsepintainen sellainen. Lopulta unelma toteutui ja pieni nyytti kannettiin kotiin lokakuisena iltana vuonna 1998. Tuo pieni suuri nyytti nimeltään Roosa oli äidille tosi tosi tärkeä, yhdessä he kasvoivat ensiksi murkkuikäisiksi, sitten hieman vanhemmiksi ja lopulta aikuisiksi. Roosa oli mukana kaikissa elämän käänteissä, luotettavana lohduttajana ja varmana tukijana.




 Aikaa kului, Roosa pysyi terveenä mutta askel alkoi jo olla vanhan rouvan askel. Eläinlääkärissä hän kävi tasaisin väliajoin ja sai kovasti kiitosta nuorekkaasta ja terveestä olemuksestaan. Jokaisen kerran jälkeen äiti huokaisi helpotuksesta; vielä ei ollut luopumisen aika. Pelko siitä kuitenkin oli monta vuotta läsnä. Kun on saanut jotain kovin tärkeää, luopumisen hetki tuntuu todella pelottavalta.




Heinäkuussa 2013 tuli luopumisen hetki. Kivulias, surullinen ja lopullinen. Vaikka äiti oli kasvanut isoksi tytöksi, oli myös suru suuruisensa vertainen. Kaipuu ja ikävä kasvukumppania kohtaan on jäänyt osaksi äidin arkea. Koska Roosa oli enemmän kuin koira äidille, halusi hän kulkevan Roosan aina rinnallaan. Siellä hän on, sydämen vieressä:






Koska äiti oli tottunut että muiden karvaisten rakkauspakkauksien joukossa tuhisi kultainen noutaja, hiipi mieleen kuin varkain ajatus pienestä tulevaisuuden toivosta. Puolisen vuotta äiti pähkäili (ja samalla käänsi isän päätä) asiaa ja lopulta vastaan tuli valtavan kaunis kultainen noutaja, jolla kasvoi masussa pieniä pentuja. Lopulta pentujen syntymän myötä muodostui päätös siitä, että rakkaan Luna-cockerin pikkusiskoksi tulee pieni maailmanvalloittaja.

Ensi viikolla tähän aikaan rullataan mattoja, asennetaan portteja ja odotetaan jännityksellä uuden perheenjäsenen saapumista!